Maailman toiselle puolen...: joulukuuta 2011

Mita mahtuu 10 paivaan Guadalajarassa? Opiskelua, hyvaa ruokaa, uusia tuttavuuksia ja lopuksi kunnon bileet.

Saapuessani Guadalajaraan ensireaktioni oli, etta jessus ko on iso linja-autoasema! Oikeesti joka firmalle oli omat terminaalit. No taksi alle ja kylanpintaan. Reilu tunnin kavely lenkki ja lahjan osto isantavaelle. Siinapa se. Seuraavana paivana "kotiuduinkin" Claudian emannoimaan asuntoon, jossa samaan aikaan oli kanadalainen pariskunta. He opiskelivat eri koulussa. Claudia ja hanen perheensa (tytto ja poika) olivat tottuneita majoittamaan opiskelijoita ja asunto olikin erittain siisti ja tilava. Ylakerrassa oli jokaiselle omat huoneet ja alakerrassa ruokailu- ja keittiotilat.

Espanjaa taottiin kalloon 4:n tunnin paiva tahdilla viisi paivaa. Jotain sinne jaikin, mutta suurin osa meni hieman ohi. Evaat on kuitenkin saatu ja omatoiminen opiskelu on sitten seuraava askel. Viikko meni kanadalaisten Chrisin ja Connien kanssa kierrellessa ja epsanjaa opiskellessa. He opettivatkin minua iltaisin, kun olivat jo viidetta kertaa Keski-Amerikkaa kiertelemassa. Viikon jalkeen olikin aika hyvastella Claudian perhe ja viettaa muutama paiva G-jaran keskustassa. Syksylla ennen reissuun lahtoa olin rekisteroitynyt couchsurfing sivustolle, josta olikin ihan kivasti hyotya.

Ensimmaisena iltana otin muutamaan sivustolaiseen (koko maailmassa jo 3milj.) yhteytta ja ikavakseen totesivat, etta heilla ei ollut maanantaina vapaata, mutta kohtapa minuun ottikin yhteytta Edgar, joka houkutteli kaljalle hanen siskonsa ja muutaman kaverin kanssa. Uskomattoman hauska ilta ja hienoja ihmisia. Lievaa kielimuuria (vahvasta opiskelustani huolimatta) oli havaittavissa. Edgar kylla puhui englantia ja sinnikkaasti kaansi joka kysymyksen, mita hanen kavereillaan oli esitettavana. Toki n. 12 coronan jalkeen oma espanjan taitoni sai uusia ulottuvuuksia, mutta vahvan murteen takia osa asioistani saattoi heille jaada epaselvaksi. Kovasti olivat Suomesta ja suomalaisista kiinnostuneita. Se oli Edgarilla ollutkin suurimpana syyna, miksi otti yhteytta minuun. Ei ollut suomalaista ennen tavannut. Edgar olikin toiminut useissa vapaaehtoistehtavissa Pan American kisoissa, jotka vast'ikaan jarjestettiin G-jarassa. Esiintyi mm. avajaisissa ja avusti eri maiden joukkueita. Esim. Costa Rican pingis joukkuetta. Eivat kuulemma parjanneet, mutta olivat kovia poikia juhlimaan.

Seuraavana paivana Edgar esittelikin Guadalajaran paikkoja. Kaytiin kiertelemassa lahikylia ja illalla mentiin katsomaan Lucha Librea eli meksikolaista vapaapainia. Hauska lajihan se on ja matkittu jenkkien wrestling kuvioista. Oikeastihan se on pelkkaa showta, mutta erittain viihdyttavaa joka tapauksessa. Matka jatkuikin kohti Mexico City nimista kylaa...

Josta olikin majapaikka sovittu samaisen sohvasurffailusivuston kautta. Keskustan tuntumassa asui Carlos, joka oli majoittanut jo yli 100 reissaajaa ympari maailman. Ilmaiseksi. Loistava tapa tavata paikallista vakea ja saada kasitysta siita mita se elama heille on. Ensimmainen paiva meni vanhaa kaupunkia kierrellessa ja torilla olevaa luistelurataa naureskellessa. 300m jono, etta paasee tekojaalle... No joo en menny. Torstaina olikin sitten surffareiden viikkotapaaminen, jossa tapaavat niin paikalliset, kuin matkaajat. Ihmisia, niin Etela-Koreasta, kuin Italiastakin. Seuraavana paivana olikin vuorossa latinalaisen amerikan suurin museo. Antropologsessa museossa riitti nahtavaa koko paivaksi. Kiinnostavimpina olivat tietenkin Azteekkien ja Mayojen osastot. Illalla olikin vuorossa Carloksen isannoimat grillijuhlat, johon han oli kutsunut tyokavereitaan. Aamu kolmeen asti hilluttiin Carloksen kattoterassilla ja hauskaa oli. Lauantai menikin jasennellessa eilista ja valmistautuessa Italialaisen surffarin synttareihin. Carlos joviaalina miehena oli luvannut Paolalle, etta juhlat voidaan jarjestaa hanen luona. Siina vieraita odotellessa koin ensimmaisen maanjaristykseni. Paikallisetkin sanoi sita aika kovaksi ja television futispelin selostajatkin joutuivat poistumaan kopistaan. Jaristys oli 6.7 richteria ja keskus oli n.300km paassa Mexico Citysta. Uutisten mukaan 3 kuoli Guerreron maakunnassa. Ilta paasi vauhtiin jaristyksesta huolimatta ja n.15 ihmista ympari maailmaa juhli auringonnousuun samaisella kattoterassilla. Ruokaa, juomaa ja hyvaa seuraa...

Olin jo aikaisemmin suunnitellut lahtevani sunnuntaina, joten lahdin sunnutaina. Pikku krapulassa kohti San Cristobal de las Casasia. Bussilla reipas 13h... Mukava istua pimeassa bussissa muiden autuaasti nukkuessa pitkin vuoristoteita. Saikkykrapulassa ei sitten nukuta. Seuraavana aamuna perille saavuttuani sitten nukuttikin. Illalla kaupunki olikin ihan sekaisin, kun 12.12 on Guadalupen neitsyen aika tulla kotiin. Neitsyen oma nimikkokirkko vetaa pyhiinvaeltajia ympari Meksikoa. Suurin osa taittaa matkaansa avojaloin. Pommit paukkuu ja ihmiset hurraa, kun pyhiinvaeltajat saapuvat maaliin. Kaikenlaisia perinteita sita on.

San Cristobal on ihan kiva paikka, mutta pirun kylma (n.7astetta). Parissa kilometrissa sijaitseva kaupunki on paivalla ihan jees, mutta illalla ei. Hyvassa porukassa kaikki voi muuttua. Kylmyys nyt oli tietenkin se kesto puheenaihe, mutta hostellin henkilokunnan jokailta sytyttama nuotio, loi tietynlaista yhteisollisyytta. Nuotiolla kerrotut jutut ja kokemukset auttaa tutustumaan paremmin. Paivaretkella laheisella kanjonilla kavin muutaman muun hostellin asukin kanssa. Parintunnin veneajelu kanjoninpohjalla oli kylla mahtava kokemus. Maisemien takia tanne vuorille tullaankin. Kylmyydesta huolimatta.

Nyt olenkin jo Palenquessa, joka on todella vanha Mayojen kaupunki. Sademetsien syovereissa on satoja temppeleita ja muita rakennuksia. Niita olisikin tarkoitus menna katsomaan huomenna ja sen jalkeen matka jatkuu Guatemalaan jihuu!!