Maailman toiselle puolen...: helmikuuta 2012

Joko sita lunta on tarpeeksi?

Kivasti provosoiden alkaa tamakin teksti... Saatte kiittaa siita rakasta Veljeani, jonka joka viestissa on ollut jokunen lause lumitoista. Siis Tulumin luoliin jaatiin.

Ensimmaisena oli vuorossa 2 ojos, eli kaksi silmaa. Sama luola, mutta eri haarat. Mukavaa alkulammittelya ja tosihyvat fiilikset. Seuraavaksi puolittain avoin cenote eli valilla luolaa ja valilla jokea. Helvetisti levaa ja muuta hottoa, mutta todella haastava paikka sukeltaa. Ensimmaista kertaa taytyi ihan tehda toita (keuhkoilla), etta valttaa pollyttamasta levaa ympariinsa. Paivan viimeinen eli calavera. Reipas 3m hyppy ja eikun reikaan. Alhaalla odotti kartion mutoinen "vuori", joka kierrettiin ympari. Nyt vasta tajusin, mika saa nama kaverit naihin luoliin paiva toisensa jalkeen. Divemasterini Carlos on vetany naissa luolissa yli 3000 kertaa, eika miehessa nay minkaanlaista kyllastymisen merkkia. Paatin asioista juteltuani ottaa viela yhden sukelluksen, joka oli syvin tahan asti. Suunnitelmissa oli menna 45m ja se on kuulemma se must juttu. Eivat vaan vie sinne, jos ei ole muista cenoteista kokemusta.

Aamulla paukittiin paikalle ja the pit oli se kohde. 6m pudotus reikaan ja vinsilla kamat alas. Molemmille kellot ja sukellustietokoneet ranteisiin. Alas pimeyteen ja lamput paalle. Ensimmaiset 25m mentiin aika suoraan alas. Sitten alkoi pilviverho muodostua eteemme. Se oli suolavedesta koostuva 3-4m paksu kerrostuma, joka vei nakyvyyden kokonaan. "Pilven" alapuolelle paastyamme, nakyvyys oli taas n.40m!! Uskomattomia muodostelmia ympari luolaa ja kun nosti katseen ylos, niin katsoi tavallaan taivasta. Suolavesikerros teki paikasta todellisesti mystisen paikan. Ylospain noustessa mentiin taas pilven sisalla ja ylapuolelle tultaessa nain ikaankuin vuorten kohoavan pilvien ylapuolelle. En pysty taman paremmin tata paikkaa selittamaan, sen verran hiljaiseksi vetaa vielakin. EHDOTTOMASTI 50e arvoista hommaa!!

Tulumista jatkoinkin hollantilaisen Tomin kanssa, kohti Belizea. Takaisin Caye Caulkerille. Tarkoitukseni oli ottaa 3 paivan purjehdusreissu Placenciaan, jos vain aikataulut natsaa. Purjehduksia, kun jarjestetetaan, jos on tarpeeksi porukkaa. Saavuttiin iltamyohaan Caulkerille ja kavin tsekkaamassa infoa reissusta. Yllatyksekseni huomasin, etta lapussa lukee: Lahto huomenna! Jaa no Tompalle uutiset ja ei kun aamulla vaijyyn potskia. Paukin aamulla klo. 7 paikalle, kun aijat lastas tavaroita veneeseen. Tuu 8.30 takas ja eiku matkaan. Takas hotellille. Tom jai Caulkerille levytteleen, joten eikun yksin matkaan. Veneessa 6 Aussia, 4 jenkkia, 3 Belizen omaa poikaa ja Mina. Eurooppalaisten edustus ei tunteita nostattanut, mutta kaikki ok...

Vedettiin siimaa ja snorklailtiin. Leppoisa kesatuuli puhalsi ja viekoitteleva meri-ilma puhdisti keuhkojamme. Kapteeni ilmoittikin, etta lounaaksi on varattu kanaa ja siita eteenpain on kaikki kiinni siita mita saadaan veneeseeseen kiskottua. Alkuun olikin pari ihan lupaavaa tarppia, mutta veneeseen ei noussut syottikaloja kummempaa. Tunnelma innokkaimpien kalamiesten keskuudessa alkoi lannistua ja osa siirtyikin toisen snorklauksen jalkeen keulan aurinkopaikoille. Istahdin vapaaksi jaaneeseen kalastajanpaikkaan ja jain haistelemaan tilannetta. Kauaa ei hajunystyrani kerennyt hajuun totutella, kun alkoi ihana hyrrakelan surina porista korvissani. Vapa kateen ja jarrua tiukemmalle. Samassa kela alkoi pyoria vavan ympari tehden kelaamisen mahdottomaksi. Huusin alaskan kynamiesta (Scott) avuksi pitamaan kelaa paikoillaan, jotta pystyn aloittamaan kelauksen. Tahan kaikkeen oltiin kulutettu kuitenkin kivasti aikaa (metreja), joten kelaamista oli sitten jonkun verran. 20min taistelun jalkeen saatiin black grouper veneeseen ja illallinen oli pelastettu. Olihan se muuten hyvaa!!

Leiriydyttiin mukavalle autiosaarelle ja kerrottiin kummitustarinoita. Ehka yyberein saari missa oon ikina ollu. nukuttiin siis teltoissa ja aamulla jatkettiin matkaa. Taas pysahdeltiin snorklailemaan ja kalasteltiin harppuunoilla. Ihan ei osunu. No vetamalla saatiin taas yks grouper ja barracuda. Veettiin grouper lounaaksi chevichena eli raakana tomaatin, korianterin, basilikan, ja sipulin sekaan. Paalle paljon lime-/sitruunamehua, joka kypsentaa kalan n. tunnissa. Ihan pirun hyvaa!! Toki korianterin vois paikata jollain muulla...

Toinen yo vietettiin Tobacco Cayesilla, jossa on jo jonkilaista asutustakin. Paikalliset veti rumpuesitykset ja semmoset. Ei mitaan kummempaa. Hieman paivalla sateli vetta, mika ehka latisti tunnelmaa hieman. Yolla tulikin vetta ihan maahan asti. Hyva teltta, kun kaikki (mina ja varusteet) pysyi kuivana.

Placenciaan saavuttiin iltapaivalla ja eihan mulla ollu kiire minnekaan. Jumittelin 4 paivaa riippumatossa ja mietiskelin seuraavaa siirtoa. Kanukkipariskunnan kanssa suunnattiin sitten Guatemalaa kohti. Livingstonessa oli tarkoitus viettaa yo ja jatkaa matkaa. Paatettiin kuitenkin kayda tsekkaamassa paikalliset vesiputoukset ja varattiin ihan opaskin. Aamulla matkaan ja patikoitiin pitkin metsia ja melottiin puusta vuollulla kanootilla alas jokea. Eli rammittin mudassa pelkissa varvastossuissa. Toki mulla on mukana ihan trekkibootsit ja vaikka lenkkaritkin, mutta varaushetkella myyjan vahva caribian murre jatti hieman kysymysmerkkeja. Patikointia tuli paivan aikana n. 4h, joten edes lenkkarit olis ollu ihan kivat...

Livingstonesta lahdin itsekskeni jokiveneella Rio Dulceen, josta bussilla Guatemala Cityyn. Siella yo ja tarkoitus oli singahtaa Antiguaan. Antiguaan, josta kaikki sanoivat: "Tuut ihastumaan siihen paikkaan", Tosi ihana paikka", "Paljon turisteja joiden kanssa hengata", joopa joo!!! Mita enemman kuulin paikasta ja mita enemman lonely planetista luin, sita enemman halusin valttaa kyseisen paikan. Kun Tomkin oli haipynyt sielta tyttoystavansa kanssa, ei oikein napannut. Kolikolla siis ratkaisin tamankin pulman. Klaavalla
Antiguaan ja kruunalla El Salvadoriin. KRUUNA!!

Olipa taas mahtavat fiilikset, kun matkaa sai taittaa yksin ja tehda ihan omat suunnitelmat. San Salvadoriin saavuttuani aloin tutkiskelemaan, mitahan sita keksisi. Valitisin kivan saaren nimeltaan Isla Montecristo. Paskaisella paikallisbussilla bussiasemalle ja siita parit bussit johonkin kylaan ja kalastajan kyydilla saarelle. Eikun menoksi. Bussiasemalle (lue: polyinen hiekkakentta) saavuttuani aloin etsimaan oikeaa bussia, edes sinne pain minne olin menossa. Tapasinkin bussikuskin, joka oli tyoskennellyt jenkeissa ja siten osasi kohtalaisesti englantia. Kertoi vaan, etta nyt oot vaaralla bussiasemalla. Ota toinen bussi sinne eteleaiselle bussiasemalle ja sielta sitten eteenpain. Mietin nanosekunnin ja vaihdoin suunitelmaa toiselle saarelle. Eli bussi La Unioniin. "Kappas sehan on minun bussi"! Victorin kyytiin siis ja 4h La Unioniin. Matkalla paatinkin sitten aihtaa taas suunnitelmaa. Mina minnekaan Isla Meangueralle mene. Yksi hotelli koko saarella ja sekin 70$/yo! Lahen suunnistaan Playa Esteronille. La Unionissa kerroin Victorille suunnitelmani ja sehan tokas: "Joo olis varmaan kannattanu jaada San Migueliin, kun taalta ei ole bussia sinne pain minne oot menossa". No perkule. Pitiko tassa nyt ottaa toinen bussi sinne San Migueliin vai sittenkin menna sinne saarelle? Victor ratkaisi tamankin ongelman. Lado $20 lapaan, niin nakkaan sut omalla autolla sinne minne haluat. Ihan hyva diili ja saastaa multa aikaa ainakin 2h. Vietiin Victorin bussi varikolle ja jatkettiin matkaa Toyotalla. Victor sitten hieman arastellen kysyi, jos voitais sittenkin menna San Miguelin kautta ja hakea hanen vaimo ja lapset mukaan...? Olishan se kiva reissu niillekin... Samapa mulle. Matkalla kaytiin kusella ja poimittiin puusta tuoreita mangoja ja poristiin kaikenlaista. Vaimo oli kaunis ja kolme poikaa kyydissa painettiin kohti rannikkoa. Victorillekin oli ihan uusia seutuja minne halusin, mutta loydettiin perille. Silmankantamattomiin autiota rantaa. Rauhaa... Ei mitaan valittamista. Victorkin sai hyotya paikan omistajalta, joka lupasi $5 jokaisesta asiakkaasta, jonka se sinne hommaa. Ei paha, jos sen palkka oli $20/paiva. Levyttelin viikon ja mietiskelin tulevaa ohjelmaa. Ei tassa ole enaa montaa viikkoa jaljella.

Varasin lennot Managuasta Corn Islandille, jossa oli tarkoitus taas menna pintaa syvemmalle. Busseilin San Miguelista Managuaan, jossa yo. Isolla saarella olin 2 yota ja sitten pikku saarelle. 5 sukellusta, joista parhaimpina hai pukkas mua kylkeen ja 2 lion fishia sain keihastettya. Maissi saarten jalkeen matka jatkui tanne Granadaan, josta talla viikolla (vko 9) mennaan katselemaan tulivuoria Isla de Ometepelle.