Belize ja hullut metallikinkerit!!

Jaahas... Caye Caulkerille siis jaatiin viime kerralla. Snorklailtiin raggamuffinin tourilla. Ensimmainen oli aika normi riutta. Ei sen kummempaa. No yks nukkuva riuttahai. Toisella paikalla olikin sitten sitakin enemman elamaa. Taplarauskuja, keihasrauskuja ja nurse sharkeja (ei tota voi suomentaa). Hain kutaleita sai pitaa sylissakin, jos halusi. Kivan karhea iho, vahan niinkuin kissan kieli. Rauskut sen sijaan veteli pohjaa pitkin ja niita pystyi silittamaan, jos vain sukelsi. Tosi silea ja liukkaan tuntoinen. Vertaisin ehka mateeseen. Aika huippu paikka. Nimeltaan muuten shark and ray alley. Kolmas oli taas hieman nossompi paikka. Kilpikonna oli ainoa sellainen mainittava asia. Takaisin kun seilattiin, niin oli ilmainen rommitarjoilu. Tietaahan sita mita siita seuraa. Seuraavana paivana ei sitten tehty mitaan.

Caye Caulker muutenkin on aika tylsa paikka. Ei oikeen rantaa, ei oikeen mitaan tekemista. Kaikki menee samaan paikkaan katsomaan auringonlaskua ja se on sitten siina. Mutta onhan siella se blue hole!! Krapulapaivana meilla (Britti-James) oli yksi ainoa tehtava. Varata se reissu. Parista paikasta kysyttiin ja sanoivat, etta huomiseksi on luvassa aika huono kelia. 50/50 mahikset annettiin. Aamulla 5.30 dive shopille ja vetta tuli sitten ihan maahan asti. Tuulta ei kylla hirveasti ollut. Saatiin varmistus, etta lahtaan. Hieman tosin epailin koko hommaa, kun nain pomon laskevan montako lahtijaa sinne on ja sai luvuksi 11, joka tarkoittaa ihan perkeleesti rahaa. Otetaanko liian isoja riskeja pelkastaan rahan takia? No joskus.. Kahden tunnin venematka sinne reijalle. Pari kertaa tuli mietittya, etta tasta kaikesta viela maksaa ja aika paljon. Vene kun ei ollut mitenkaan jarin iso ja aallot oli semmoisia 4-6m maininkeja. Kyynarpaa mustelmille ja selkakin sai osumaa, mutta perille paastiin.

Lokikirjasta: Blue Hole, Belize 15.1
Nakyvyys: Erinomainen
Sukellusaika: 25min
Syvyys: 39,7m
Mita nakyi: Kolme ISOA riutta haita, barracudia ja todella hienoja tippukivi muodostelmia.
Eli ne tippukivi muodostelmat alkaa vasta sielta 38m syvyydesta. Sen verran syvalla ei sitten kauaa voi hillua. Oltiin 8min mika alkaa olla aika maksimi.
Muut kaksi sukellusta olikin sitten normaaleja riuttasukelluksia, jonka aikana nahtiin niin rauskuja, kuin kilpikonniakin. Lounaalle pysahdyttiin puolen kuun saarelle, jossa kaytiin katselemassa lintuja. Ja taas reilu kaksi tuntia niissa aalloissa. Sukelluksissa ei ollut mitaan vikaa, mutta henkilokunta oli perseesta, vene oli perseesta ja ilma oli perseesta! Frenchies oli taman firman nimi.

Oli aika alkaa hiipia kohti Meksikoa, kun Cancunista oli lento Miamiin. Paukin muutamksi paivaksi Isla Mujeresille. Jos nyt kanarialla on kaynyt esim. Ingelsissa, niin ei kannata vaivautua tanne asti. Ei sen kummempi paikka. Tosin kanarialla hilluu eurooppalaiset ja Cancunin alueella jenkit. Otin muutaman sukelluksen, kun en muutakaan keksiny. Tosi hieno vanha sotalaiva hylky kaytiin tsekkaamassa ja sitten sita samaa riuttaa, kuin muuallakin. Hylky oli tosi hieno, joka oli hurrikaanin johdosta viela katkennut kahtia.

Torstai 19.1
Saavuin Miamiin ja oikeastaan olin jo paattanyt, etten pida siita paikasta. Kaikki kun oli Isla Mujerilla sanonu, etta tuut rakastumaan Miamiin. En rakastunu! Aikaa ennen risteilya oli 4 yota. Ensimmaisena, kun astuin hostelliin, niin spottasin pari mustiin bandipaitoihin sonnustautunutta tyyppia baaritiskilla. Kamat huoneeseen ja eiku tiskille. Justin, (ei bieber) Kanadasta ja Nicolas, Kolumbiasta. Eikun kalajaa konneeseen ja ilta menikin hienosti. Toisena paivana alkoi mustiin pukeutunutta porukkaa valua joka maailman kolkasta ja paikallinen jannu olikin jarjestany etkot. Eikun sinne, ja launtaina oli sitten toiset etkot, eli karaoke. Keskimaaraista pidempihiuksiset pojat vetaa kuorossa Elton Johnia, on keskimaaraista hauskempaa. Sunnuntaina oli sitten rannalla bileet ja normivaki, joka otti arskaa ihmetteli mita h*****tia taalla tapahtuu!?! Reipas 300 ihmista hieman tummahkoissa vaatteissa paukkaa rannalle. En voi vaittaa etteiko oltais erotuttu massasta. Hienoja paivia, mutta sillahan ei ollut mitaan tekemista Miamin kanssa. Satuttiin vaan olemaan siella. Paska paikka se muuten oli!

Maanantaina se sitten alkoi. Kaikenkaikkiaan 42 bandia, kaikki soittaa kahdesti. Keikkoja mitka jaivat mieleen oli Alestorm, Venom, Nightwisin molemmat, Hammerfall, Stratovarius, Children of Bodom ja Eluveitie. Paljon tuli tsekattua uusia bandeja, mutta ei nyt mitaan mullistavaa. Tassa on CNN:n raportti risteilylta Aika huikeaa menoa vai ha? Oikeestaan parasta oli se tunnelma. Kaikki on yhta suurta perhetta! Niin artistit, kuin fanitkin. Porisin kaikkien artistien kanssa kenet tunnistin. Suomalaiset nyt tietenkin tunnistaa, esim kuorosota-Kotipelto, tai Yovissyn tyypit. Laivalla oli edutettuina 55 kansallisuutta. Eksoottisimmat tulivat Kirgisiasta ja Saudi-Arabiasta.

Kanuunsta on selvitty ja talla hetkella olen taas Meksikossa. Tulumiin paukin suoraan Cancunin lentoasemalta. Yllatys, yllatys taas sukeltamaan. Talla kertaa cenoteihin. Suomeksi tippukiviluoliin. Aivan huikeen makeita paikkoja. Kattelkaa ite... Bisnekset sujuu hyvin ja kuntokin on vallan mainio!! Tasta on hyva jatkaa... Kattelkaa lopuks kuvia...

Matkantekoa "kanabussissa"

Joulunviettoa (glögiä. salmaria ja hondurasin keppanaa)

ähäkutti se onkin auringonnousu

Kapteeninpenkki

Palenquen rauniot

Hubert ja huutavat apinat

Belizen raggamuffinit

Hassuja lintuja

Yövissy

Joku jää aina rannalle...

Lopuksi Äidille synttarionnittelut!!

Kuukauden kuulumiset

Hyvaa uuttavuotta!

Huh... Melkein kuukausi edellisesta postauksesta. Noh mita on kuukaudessa sattunut? Eipa juuri kurjuutta kummempaa. Joulu ja uusivuosi oli ja meni. Pikkuisen tarkemmin jos yritan kertoa, niin se meni kutakuinkin nain...

Aikainen aamuheratys Palenquessa ja matka raunioille ja vesiputouksille alkaa. Samaan kyytiin tulee pariskunta briteista ja Hubert hollannista. Napataan kimpassa raunio-opas, joka kertoo Mayojen historiasta Palenquessa ja koko Keski-Amerikan alueella. Raunioilta laskeudutaan pitkin viidakkopolkua noutopisteseen, josta lahdetaan kahdelle vesiputoukselle. Kuski kertoo paikalle saavuttuaan (meksikolaiseen tapaan 30min sovitusta ajasta myohassa), etta farmarit on alkanu lakkoon ja kaikki ulosmenotiet on tukossa. Toiselle putoukselle emme paase, mutta toiselle paastaan. Ok, mutta mulla oli bussilippu jo ostettu takaisin San Cristobaliin, josta oli tarkoitus lahtea Guatemalaan. Sain bussilippu rahat takaisin, mutta olin jumissa Palenquessa.

Hubertilla oli samankaltaiset ajatukset Guatemalaan menosta, joten olimme saman ongelman edessa. Yksi ylimaarainen yo Palenquessa ja saatiin seuraavalle paivalle kahden paivan reissu toisille raunioille ja sitten jokipaatilla Guatemalan puolelle. Toki ihan vaaraan paikkaan minne olisin halunnut. Aamulla kello parahti 5.30 ja eikun menoksi. Paivan ohjelma oli ensin Yaxilanin rauniot ja lounaan jalkeen  Bonampak. Yaxilanissa lahdettiin Hubertin kanssa patikoimaan etelaiselle temppelille, joka oli korkein kohta koko paikassa. 3 litraa hikea ja muutama kirosana, niin oltiin perilla. Mahtavat nakymat yli viidakon ja apinoita joka puolella. 30min siella heiluttiin ja sitten alkoi apinat saada meista tarpeekseen. Alkoivat heitella risuja ja hedelmia meita kohti, joten lahdettiin talsimaan alas. Apinat huusivat ja heiluttelivat oksia n.300m alaspain, kunnes olimme ulkona heidan reviiriltaan. Don't mess with monkeys!!

Bonampakissa satoi sitten vetta ja se ei muutenkaan ollut mikaan erikoinen paikka. Yo sujui viidakkomokissa ja aamulla oli kuljetus Guatemalan puolelle. Iltapaivalla saavuttiin Floresiin ja Hubert jatkoi matkaa etelaan. Jain muutamaksi paivaksi kikkailemaan Floresiin ja suunnittelemaan missa sita joulun viettaisi. Muutin suunnitelmia sen verran, etta Guatemalaan tullaan takaisin, mutta jatetaan se nyt taakse. Kolme seuraavaa paivaa meni matkustaessa. Flores-Morales (4h)-Puerto Barrios. Aamulla rajalle (2h) Hondurasin rajalta Puerto Cortesiin 4h-San Pedro Sula 2h-La Ceiba 4h. La Ceibasta aamulla Utilan saarelle 2h. Perille sopivasti ennen joulua. Matkalla sukellus-/majapaikkaan tutustuin pariin jenkkiin, jotka oli kans menossa sukeltamaan samaan paikkaan. Siina meni sitten joulu ja uusivuosi vedenalla.

Utilalla oli omien laskujeni mukaan parhaimmillaan 10 suomalaista. Jouluaatto menikin 3 muun suomalaisen kanssa Salmiakkikossua ja glogia juodessa ja pipareita syodessa. Joulupaivana oli sitten lahjojen vuoro. Sukelluskeskuksen asiakkaiden ja henkilokunnan oma joululahja jako/varastus olikin ihan mielenkiintoinen. Jokaisen piti ostaa/lahjoittaa vahintaan $10 lahja ja paketoida se. Sitten vedetaan hatusta numero. Oman numeron kohdalle sattuessa, voit joko avata uuden lahjan tai varastaa jonkun jo avatuista lahjoista. Jos sinulta varastetaan, niin voit paattaa varastatko jonkun toisen lahjan vai avaatko uuden. Samaa lahjaa ei voi varastaa takaisin ja kutakin lahjaa voi varastaa vain 3 kertaa. Eli kuka varastaa kolmannen kerran hyvan lahjan, niin se on sitten sen. Itse pistin lahjaksi $15 tequilapullon, joo ei mitenkaan omaperainen, mutta toimiva. Vedin hatusta numeron 7, joten siihen mennessa ei oikeen hyvia lahjoja ollut avattu. Mita isompi numero sen parempi. Meita oli kaikenkaikkiaan 29. Sain sitten lahjaksi korallitunnistuskortin. Parhaat lahjat oli 2 ilmaista sukellusta ja erilaisia sukellukseen liittyvia valineita ja yhden jenkkipojan t-paita. Kaikki olivat tietenkin kiinnostuneita sukelluksista, mutta tytot halusivat sen t-paidan...

Uudenvuoden kekkerit olivat sitten aika makeet. Iltapaivalla kaytiin sukeltamassa. Iltaa sitten aloiteltiin yhden sukellusmestarin luona, jonne kokoontui n.30 henkiloa. Matkaa jatkettiin baariin, jossa laskettiin viimeiset sekunnit ja poksauteltiin kuohuvat. Loppuyo menikin isoissa rantakemuissa. Vuoden ensimmainen paiva olikin aika rauhallinen. Jostain kumman syysta.

Kaikki hyva loppuu aikanaan ja seuraavat paivat olivat aika huonoja sukeltaa, kun oli kova tuuli ja satoi vetta. Lautat ei kulkenu kovan tuulen vuoksi ja ihmiset oli jumissa saarella. Paatettiin ottaa charter lento takaisin La Ceibaan ja jatkaa matkaa viidakkoon. Tarkoitus oli harrastaa koskenlaskua. Kovien sateiden vuoksi ei ylajuoksulle paassyt, joten laskimme vain aika loysan alajuoksun. Toiveissa oli josko seuraavana paivana vedenpinta laskisi, etta paasisimme kokemaan kunnon menoa. Pintahan laski alle sallitun rajojen ja iltapaivalla paasimme laskemaan kunnon kuohuja. Samassa veneessa oli 2 muuta suomalaista ja yksi britti, josta tuli Team Finlandin kunniajasen. Meidan veneen osalta kaikki meni loistavasti viimeiseen koskeen asti...  Kaikki tapahtui aika akkia,  mutta lopputulos: yksi mies tippui ja opas jai keskelle koskea seisomaan. Aika adrenaliinin tayteinen reissu.

Aamulla sitten La Ceibaan, jossa oli tarkoitus viettaa Team Finlandin viimeinen ilta. Otettiin kunnon hotelli. Oluet uima-altaalla ja illalla yokerhoon. Ihan muikeeta menoa ja huippua seuraa. Taksilla San Pedro Sulaan, jossa 3/4 Team Finlandista jatkoi omille poluilleen. Osa suomeen ja kunniajasen jenkkeihin. Kiitoksia Lappeenrannan kasvateille kaikesta. Ihan huippua!! Toivottavasti Toukokuussa tavataan...

San Pedro Sulasta laksin kohti Puerto Cortesia, josta oli seuraavana paivana lautta Belizeen. Lauttarannassa nainkin tutun naaman Utilalta ja Tennesee-Jimin kanssa meni pari paivaa Placenciassa, josta matka jatkui Caye Caulkerin saarelle. Matkalla kaytiin tutustumassa Belizen olut tehtaaseen. $15 ja 20min kierros ja 45min niin paljon kalajaa kun jaksaa kiskoa. Pitihan sita ottaa ainakin sen verran ettei tappiolle jaa. Mukavassa pikkupohnassa lauttailtiin Caulkerille. Huomenna olis tarkoitus kayda snorkkeliretki purjeveneella ja sunnuntaina sitten sukeltaa blue holessa. Etta semmoinen aika perus kuukausi.

Ensi viikko meneekin sitten taas Meksikon puolella ja sitten on metallin vuoro. 70 000 tons of metal risteily starttaa 23. paiva Miamista. 40 bandia 4 yota 5 paivaa 1 risteilylaiva... HELL YEAH!!!