Opiskelua, maanjaristys ja neitsyt....

Mita mahtuu 10 paivaan Guadalajarassa? Opiskelua, hyvaa ruokaa, uusia tuttavuuksia ja lopuksi kunnon bileet.

Saapuessani Guadalajaraan ensireaktioni oli, etta jessus ko on iso linja-autoasema! Oikeesti joka firmalle oli omat terminaalit. No taksi alle ja kylanpintaan. Reilu tunnin kavely lenkki ja lahjan osto isantavaelle. Siinapa se. Seuraavana paivana "kotiuduinkin" Claudian emannoimaan asuntoon, jossa samaan aikaan oli kanadalainen pariskunta. He opiskelivat eri koulussa. Claudia ja hanen perheensa (tytto ja poika) olivat tottuneita majoittamaan opiskelijoita ja asunto olikin erittain siisti ja tilava. Ylakerrassa oli jokaiselle omat huoneet ja alakerrassa ruokailu- ja keittiotilat.

Espanjaa taottiin kalloon 4:n tunnin paiva tahdilla viisi paivaa. Jotain sinne jaikin, mutta suurin osa meni hieman ohi. Evaat on kuitenkin saatu ja omatoiminen opiskelu on sitten seuraava askel. Viikko meni kanadalaisten Chrisin ja Connien kanssa kierrellessa ja epsanjaa opiskellessa. He opettivatkin minua iltaisin, kun olivat jo viidetta kertaa Keski-Amerikkaa kiertelemassa. Viikon jalkeen olikin aika hyvastella Claudian perhe ja viettaa muutama paiva G-jaran keskustassa. Syksylla ennen reissuun lahtoa olin rekisteroitynyt couchsurfing sivustolle, josta olikin ihan kivasti hyotya.

Ensimmaisena iltana otin muutamaan sivustolaiseen (koko maailmassa jo 3milj.) yhteytta ja ikavakseen totesivat, etta heilla ei ollut maanantaina vapaata, mutta kohtapa minuun ottikin yhteytta Edgar, joka houkutteli kaljalle hanen siskonsa ja muutaman kaverin kanssa. Uskomattoman hauska ilta ja hienoja ihmisia. Lievaa kielimuuria (vahvasta opiskelustani huolimatta) oli havaittavissa. Edgar kylla puhui englantia ja sinnikkaasti kaansi joka kysymyksen, mita hanen kavereillaan oli esitettavana. Toki n. 12 coronan jalkeen oma espanjan taitoni sai uusia ulottuvuuksia, mutta vahvan murteen takia osa asioistani saattoi heille jaada epaselvaksi. Kovasti olivat Suomesta ja suomalaisista kiinnostuneita. Se oli Edgarilla ollutkin suurimpana syyna, miksi otti yhteytta minuun. Ei ollut suomalaista ennen tavannut. Edgar olikin toiminut useissa vapaaehtoistehtavissa Pan American kisoissa, jotka vast'ikaan jarjestettiin G-jarassa. Esiintyi mm. avajaisissa ja avusti eri maiden joukkueita. Esim. Costa Rican pingis joukkuetta. Eivat kuulemma parjanneet, mutta olivat kovia poikia juhlimaan.

Seuraavana paivana Edgar esittelikin Guadalajaran paikkoja. Kaytiin kiertelemassa lahikylia ja illalla mentiin katsomaan Lucha Librea eli meksikolaista vapaapainia. Hauska lajihan se on ja matkittu jenkkien wrestling kuvioista. Oikeastihan se on pelkkaa showta, mutta erittain viihdyttavaa joka tapauksessa. Matka jatkuikin kohti Mexico City nimista kylaa...

Josta olikin majapaikka sovittu samaisen sohvasurffailusivuston kautta. Keskustan tuntumassa asui Carlos, joka oli majoittanut jo yli 100 reissaajaa ympari maailman. Ilmaiseksi. Loistava tapa tavata paikallista vakea ja saada kasitysta siita mita se elama heille on. Ensimmainen paiva meni vanhaa kaupunkia kierrellessa ja torilla olevaa luistelurataa naureskellessa. 300m jono, etta paasee tekojaalle... No joo en menny. Torstaina olikin sitten surffareiden viikkotapaaminen, jossa tapaavat niin paikalliset, kuin matkaajat. Ihmisia, niin Etela-Koreasta, kuin Italiastakin. Seuraavana paivana olikin vuorossa latinalaisen amerikan suurin museo. Antropologsessa museossa riitti nahtavaa koko paivaksi. Kiinnostavimpina olivat tietenkin Azteekkien ja Mayojen osastot. Illalla olikin vuorossa Carloksen isannoimat grillijuhlat, johon han oli kutsunut tyokavereitaan. Aamu kolmeen asti hilluttiin Carloksen kattoterassilla ja hauskaa oli. Lauantai menikin jasennellessa eilista ja valmistautuessa Italialaisen surffarin synttareihin. Carlos joviaalina miehena oli luvannut Paolalle, etta juhlat voidaan jarjestaa hanen luona. Siina vieraita odotellessa koin ensimmaisen maanjaristykseni. Paikallisetkin sanoi sita aika kovaksi ja television futispelin selostajatkin joutuivat poistumaan kopistaan. Jaristys oli 6.7 richteria ja keskus oli n.300km paassa Mexico Citysta. Uutisten mukaan 3 kuoli Guerreron maakunnassa. Ilta paasi vauhtiin jaristyksesta huolimatta ja n.15 ihmista ympari maailmaa juhli auringonnousuun samaisella kattoterassilla. Ruokaa, juomaa ja hyvaa seuraa...

Olin jo aikaisemmin suunnitellut lahtevani sunnuntaina, joten lahdin sunnutaina. Pikku krapulassa kohti San Cristobal de las Casasia. Bussilla reipas 13h... Mukava istua pimeassa bussissa muiden autuaasti nukkuessa pitkin vuoristoteita. Saikkykrapulassa ei sitten nukuta. Seuraavana aamuna perille saavuttuani sitten nukuttikin. Illalla kaupunki olikin ihan sekaisin, kun 12.12 on Guadalupen neitsyen aika tulla kotiin. Neitsyen oma nimikkokirkko vetaa pyhiinvaeltajia ympari Meksikoa. Suurin osa taittaa matkaansa avojaloin. Pommit paukkuu ja ihmiset hurraa, kun pyhiinvaeltajat saapuvat maaliin. Kaikenlaisia perinteita sita on.

San Cristobal on ihan  kiva paikka, mutta pirun kylma (n.7astetta). Parissa kilometrissa sijaitseva kaupunki on paivalla ihan jees, mutta illalla ei. Hyvassa porukassa kaikki voi muuttua. Kylmyys nyt oli tietenkin se kesto puheenaihe, mutta hostellin henkilokunnan jokailta sytyttama nuotio, loi tietynlaista yhteisollisyytta. Nuotiolla kerrotut jutut ja kokemukset auttaa tutustumaan paremmin. Paivaretkella laheisella kanjonilla kavin muutaman muun hostellin asukin kanssa. Parintunnin veneajelu kanjoninpohjalla oli kylla mahtava kokemus. Maisemien takia tanne vuorille tullaankin. Kylmyydesta huolimatta.

Nyt olenkin jo Palenquessa, joka on todella vanha Mayojen kaupunki. Sademetsien syovereissa on satoja temppeleita ja muita rakennuksia. Niita olisikin tarkoitus menna katsomaan huomenna ja sen jalkeen matka jatkuu Guatemalaan jihuu!!

Mazatlanin rantaa. Niemen takana on sitten ne kaikki hotellit.

San Blas

Guadalajaran kansantalo

Mihinkas pussiin laitetetaan?

Lumiukon tekoa Mexico Cityssa

Lumisota on hauskaa!!

Mita? Saastettako?

No en kylla vielakaan nae...

Siellako on tommonen kukkula?

Sunnuntaisin G-jarassa suljetaan katuja, niin voi rauhassa ajella.

Carloksen penthouse

Neitsyt matkalla

Kanjoni

Vesiputous

Sama

Zamponi

Antropologisen museon sisaankaynti. Painoa katolla n. 200t

Azteekkien kalenteri.

Kuka se siella?

Melkoinen Mazatlan ja symppis San Blas

La Pazista lahdin lautalla kohti Mazatlania. Meksikolainen homolossihan se oli. Ai etta tuli, niin finnlinkin lautat mieleen. Karvaisia rekkamiehia paatti taynna ja meininki muutenkin samanlainen. Olin omieni joukossa. Lippuun kuului ruoka illalla ja aamulla. Linkin ruoka on ehka hitusen parempaa, kun aamupalaksi oli maksaa ja tacoja. Ei paljon naurattanu. Siina illan kahmassa tutustuin saksalaiseen pariskuntaan, jotka olivat pyorailemassa Alaskasta kohti Etela-Amerikan karkea. Huhtikuussa olivat Saksasta lahteneet ja takaisin aikoivat olla joskus kevaalla 2013. Paljon on poljettavana, mutta sopivan rauhallinen tahti. He eivat olleet saanet varattua hyttia. Mulla oli hytti kolmelle ja yksin matkaavana kaksi punkkaa hytissa oli vapaana. No sopuli sialle antaa, joten jaoin hyttini saksalaisten kanssa ja samalla sain hieman hytista maksaamaani rahaa takaisin. Eurooppalaista yhteistyota sanon ma!

Nelja yota maltoin Mazatlanissa hillua. Joskus kaupunki on ollut vireakin turisti kohde, mutta nykypaivana ei ehka ole enaa kukkeimmillaan. Toki Jenkkeja nakyi, mutta ikakeskiarvo heiluu paalle 60:n. Oman ikaista seuraa piti sitten lahtea hakemaan jostain muualta. Baaristahan sita loytyy. Eksyin muutaman mutkan kautta Mazatlanin On The Rocksiin, jossa paikallinen bandi tykitti cover biiseja. Tuli Metallicasta - Santanaan. Aika hyva meno saatiin aikaseksi. Muutama tequila, niin alkaa se espanjakin luistamaan.

Mazatlanista lahdin kohti San Blasia. Bussilla ensin Tepiciin ja siita jatko sitten perille. San Blas on pikkuinen  vanha kalastaja kyla, jossa on n. 12000 asukasta. Paikka on erityisesti surffareiden suosiossa. Saapuminen meni iltapimealle, joten melkeinpa ensimmainen majatalo mika kohdalle osu, oli tuleva yosijani.

Mazatlanissa olinkin kahdenvaiheilla tulenko tanne, vai jaanko sinne selvittelemaan moottoripyoran ostoa. Tapaaminen oli paikallisen saatajan kans jo sovittu. Luultavasti tahan olis tuhraantunu pari paivaa. Eniten siina alko epailyttamaan, miten vakuutukset ja saako silla pyoralla sitten ajella ihan vapaasti muissakin maissa. Toki siina olis koko reissun luonne muuttunut ihan taysin. Kiire oli osasyyna, kun se mopo homma tuli vahan akkia, kun satuin varaamaan kielikurssin ensiviikolle Guadalajarasta. Periaatteessa tama paikka olis siten jaanyt valista. Takaisin mopoihin. Ajatus moottoripyoralla kiertamisesta on ollut jo suomesta asti, mutta nyt se herasi uudestaan, kun satuin vaan kierteleen kauppoja ja yhdessa oli mopoja sitten myytavana. Uusia vehkeita ja niista suurin eli 200cc3 olis maksanu n.1800e. No taman saatajan kautta oli tarkoitus sitten katella kaytettyja ja hieman isompaa, kun kerran matkaa olis tarkoitus taittaa. Peruin sen tapaamisen, kun kohtalo paatti toisin. Eli aamulla nakkasin lantilla, ettako San Blasiin vaiko mopokaupoille?? No San Blasissa ollaan.

Viikon verran kestaa se intensiivi espanjan kurssi ja majoitus on koulun vieressa mehikaano perheen luona. Opetusta on 4h paivassa. Yhteensa koko lysti maksaa n.300e. Toivottavasti jaa edes jotain muistiin niin on sitten mukavampi kulkea. Siinahan on toki viikko aikaa saataa vaikka se pyora sitten alle... Palataanpa asiaan sitten kesken koulunkaynnin.

Kommenttia sais muuten laittaa ostasko sen pyoran vai jatkaisinko julkisilla? Liikenne Meksikossa on ainakin aika yllattavan rauhallista.

Meksikon kuulumisia.

Perusajatuksena oli levytella rauhassa rantaloma kohteissa, ennen kuin siirrytaan manner Meksikon puolelle. Sita levytysta on sitten harrastettu. Niin rannalla, veneessa, terassilla ja hotellilla. Eipa tassa ole ollu oikeen innostustakaan lahtea tarkkailemaan sen kummemmin naita kylia, kun aika turistiorientoitunutta tuntuu meininki olevan. San Jose del Cabossa kavin sen kalareissun, josta saaliina oli 3 doradoa. Painavin oli n. 13-15kg ja pari oli n.10kg. Ei nyt mitaan miekkakaloja, mutta kovasti namakin laittoi vastaan. Se oli sellainen 6h reissu ja hauskaa oli. Oli aika kuningas olo, kun jatkat laittaa kaikki vehkeet valmiiksi ja massipaallikkona kiskon vaan kalat veneseen. Yhteensa viidella vavalla kalastettiin, mutta siihen mika oli mulla kadessa ei tarahtany yhtaan. Eli hommahan oli simppelia. Odotetaan, etta iskee ja apulainen tartuttaa sen kiinni ja antaa sitten vavan mulle, etta kelaappa se pois.


Aikaa on viela kalastaa muuallakin, joten eipa sinne viitsinyt jaada sen kauemmaksi aikaa. Muutaman tunnin bussilla siirryin pohjoista kohti. Saavuin La Paziin (ei se Bolivian paakaupunki), josta aikanaan lahtee lautta sitten mantereen puolelle. La Paz nyt ei hirveasti eroa edellisestakaan paikasta, mutta taallapa onkin muikea saari Isla Espiritu Santo. Sinne jarjestetaan vaikka minkalaisia retkia yli viikon kanoottivaelluksista - paivan pyrahdyksiin. Varasin sitten paivaretken, mihin kuulu snorklausta valashain ja merileijonien kanssa ja saarenkiertamista ympari veneella. Aamusta matkaan ja 10 minuuttia oltiin menty, niin opas sano etta toinen porukka on jo loytany sen valashain ja akkia snorkkelit ja rapylat esille. Kohta semmonen 6-7m pitka mohkale ui meidan veneen alta. Akkia veteen ja uimaan sen valashain kanssa. Uinkin pitkanajan (2-3min) sen vierella! Aivan alyton kala! Ehdottomasti yksi taman reissun kohokohdista. Matkaa jatkettiin sitten sita saarta kohti ja matkalla haettiin lisaa porukkaa veneeseen. Lahtiessa meita oli vaan kolme.

Saaren kupeeseen paastiin reilu tunnin venematkan jalkeen. Eiku snorkkelit paahan ja rapylat jalkaan ja merilaijonien kanssa polskimaan. Veikeita otuksia ja hieman meikalaisia parempia uimareita. Uskaltavat tulla aika lahelle ja monesti uivat aivan meidan alla. Heti kun lahdin sukeltamaan kohti, niin kaveri katosi vauhdilla syvyyksiin. Tata leikkia jatkuikin reilu puolituntia. Takaisin tullessa pysahdyttiin sitten yhdelle saaren biitseista lounaalle. Ruoka maistui hyvalle ja juttu lensi. Seurueeseemme kuului kapteenin ja oppaan lisaksi: nuori pari Mexico Citysta ja 5 naisserkusta samaisesta kaupungista. Naisilla oli jo melko meininki rannalla paalla, mutta kun lahdettiin takaisin pain, niin johan alko tequila- ja rommipullot kiertaa. Auringon laskiessa laulu raikas ja varmaan olis tansitkin ollu, jos veneessa olisi ollut tilaa. Aivan mahtava meininki!

Tytto ja tuli

Huomenna lautta lahtee sitten Mazatlaniin, jossa onkin sitten sovitut tarskyt paikallisen tyypin kans. Katellaan milta siella nayttaa ja palaillaan astiaan.

El dorado

Doradoa kolmeen tapaan. Friteerattuna, pippurilla ja valkkarilla.

Mustanaamion koti?

Viva Mexico!

Eli Meksikossa ollaan!

Nappasin lennon Los Angelesista voittoisan Pens matsin jalkeen Californian niemen etelakarkeen. San Jose del Cabo on paikan nimi. Aika turistirysalta vaikuttaa, mutta katsellaan. Eka ilta vasta takana ja paivaseltaan en ole paikkaa nahnyt. Mita nyt kartasta katselee. Kalastus tuntuu olevan taalla aika kova juttu, mutta paattien vuokrat on aika suolaiset, joten menee harkintaan. Tama toki on taas naita huonoja puolia, kun yksin menee. Taytyy katsella, jos joku olis valmis pistamaan kustannukset puoliksi. Veneen hintaan (200-400$/paiva) kuluu kolmelle luvat ja vermeet, joten yksin meneminen tulee turhan kalliiksi.

Taalta paasee napparasti lautalla manner Meksikon puolelle, joten otetaan taalla lungisti viikon verran ja katellaan sitten uudet kujeet. Oli muuten mukavaa paasta jo uudenlaisiin maisemiin ja kulttuuriin. Esim. lentokoneessa tayttelin maahantulokaavaketta ja ravaytin siihen, etta aion olla maassa 100 paivaa (180 on maksimi) ja ajattelin testata mita tullimies siihen sanoo. Paskat kysyny kysymystakaan. Katteli 3 sekuntia passia ja vilkas mua ja totes, etta bienvenido! Sitten istuskeltiinkin kimppa taksissa 30min, eika minkaanlaista kiiretta mihinkaan. Me like! Ota sie lunkisti, myo ollaan meksikossa. Viikko alkuun tasoitellaan kielimuuria ja katellaan sitten hieman espanjan kielikursseja. Muutama cerveza ja por favor sillahan sita parjaa jo pitkalle.

Palaillaan sitten kunnon kalakuvien kera. Niin kello on nyt paikallista aikaa 23:10 ja lamminta n.25 eli hajotkaapa sinne pakkaseen. :)

Ps. Uus Nightwish kuulostaa aika kovalta!

Road trip on takana...

Tassa sita istutaan hotellihuoneessa ihan yksin. Kummallista kun on hiljaista. Kukaan ei katso telkkaria, kukaan ei torku, kukaan ei juttele ja kukaan ei suunnittele mita tehdaan paitsi mina. Tavallaan on haikea olo, mutta samaan aikaan on perhosia vatsanpohjassa, kun matka jatkuu ihan uusiin maisemiin.

Varailin jo majapaikan etukateen San jose del Caboon. Pari NHL matsia toki on viela taalla usan puolella San Josessa ja Los Angelesissa. Mieli halajaa jo Meksikoon, mutta eihan tassa ole kuin viikko niin siella ollaan.

Losiin kun viimeksi jaatiin niin jatketaanpa sielta. Valas reissu oli pienoinen pettymys, kun valaat loistivat poissa olollaan, mutta merileijonia ja monenlaisia delfiineja sentaan nahtiin. Naamaankin saatiin hieman varia, kun aurinko porotti koko paivan. Se paiva menikin Long Beachin aluetta kierrellessa, kun esim Hollywoodiin oli n. 40km matka, niin skipattiin se suosiolla seuraavalle paivalle. Aamusta sitten istumaan pikku ruuhkiin ja kohti walk of famea. Hard rock cafessa kahvit ja sitten Motorheadin Lemmyn suosikki paikkaan lounaalle. Ja taas ruuhkaan ajamaan pitkin sunset boulevardia kohti Venice beachia. Kerettiin juuri rannalle ennen auringonlaskua. Makeat maisemat!

Seuraava paiva menikin ajellessa mulholland drivella ja kaytiin katsomassa hollywood kyltti niin lahelta, kun autolla paasee. Kyllahan 3 paivaa Los Angelesin kokoiseen paikkaan on aivan liian vahan, mutta nakipa sentaan jotain. Ison kaupungin ruuhkat ja pitkat valimatkat tekee suunnittelusta hieman hankalaa, joten yhden paivan aikana ei hirveasti ehdi nakemaan.

Matkaa oli jatkettava lauantaina 29.paiva heti aamusta, kun matkaa oli San Franciscoon n.800km ja rantatie 1 ei ole niita ihan nopeimpia, mutta maisemiltaan se onkin jotain poikkeuksellista. Matkaan saatiin menemaan n.12h pysahdyksineen. Friscossa oltiin kolme yota ja katsastettiin Alcatrazin vankila, halloween punkki-iltamat, muir woodsin punapuut ja tietenkin golden gate silta. Vankila kierros oli hienosti toteutettu audio kierroksella, missa kertojina olivat entiset vangit ja vartijat. Todella hienosti toteutettu kierros. Eli siis korvalaput paahan ja paina play, niin tarina lahtee. Aanimaailma oli toteutettu avainten kilinasta, sellin ovien paukahduksiin. Kertoja kehoittikin tietyissa kohdissa pysahtymaan ja laittamaan silmat kiinni ja kuuntelemaan vankilan aania.


Sacramentoon tehtiin sitten yhden yon pyrahdys morjestamaan Foo Fightersin poikia, jotka tykittivatkin 2h 30min, niin etta vielakin paassa humisee. Mahtava tunnelma ja bandi oli kovassa vedossa. Rokki tupakka haisi ja Dave Grohl vitsailikin, etta haiseeko Sacramentossa aina tallaiselle. Tama olikin meidan porukan viimeinen yhteinen ilta ja voiko tata road trippia paremmin paattaa. No ei tule kylla mieleen.

Top 7 USA

7. Las Vegas

Paljon valoja ja viela enemman pelikoneita. Voit kiertaa maailman ympari yhdessa paivassa. Aamianen Luxorissa, lounas New Yorkissa, paivallinen Venetsiassa ja iltadrinkit Pariisissa.

6. Sun Studio Memphis

Rock'n rollin ground zero. Taalta se kaikki on lahtenyt. Olisi varmaan lahtenyt joskus jostain muualta, mutta eipa lahtenyt. Pieni studio, jossa tapahtui suuria asioita.

5. NFL peli Atlantassa

50000 ihmista huutaa stadionilla ja grillit on kuumana stadionin ulkopuolella. Sama kuin suomessa kesa festarit, mutta nama on hieman useammin. Melekosta meininkia.

4. NHL pelit Torontossa ja Pittsburghissa

Suomalaiselle hieman parempi laji seurata kuin edellinen. Tunnelmaltaan jai jenkki futiksesta, mutta kokemuksena menee edelle. Jaakiekko on kuitenkin se rakkain laji.

3. New Orleans

Metka paikka, jossa todellakin olisin viihtynyt pitempaankin. Musiikki raikaa joka paiva. Halpaa juomaa ja mukavia ihmisia. Ruokaa kehuttiin entuudestaan, mutta siina hieman jaatiin paitsioon. No ens kerralla sitten vaikka syodaan enemman.

2. Foo Fighters Sacramento

Aikaisemmin kirjoitinkin jo perustelut. Paassa humisee ja korvissa piippaa. Soittivat lujaa ja hyvin.

1. Cedar Point Sandusky

Maailman paras vuoristorata on maailman paras vuoristorata piste. Ensimmainen maki on vaan 80 astetta jyrkka ja lahtee 94m korkeudesta. Tai Top Thrill Dragster! Ei vaan pysty selittamaan sita tunnetta, kun joku laite ampaisee sinut muutamassa sekunnissa 190km/h vauhtiin. Ei vaan pysty!

Highway 1

Highway 1 taas

Muir Woodsin kansallispuisto

Puiston korkein punapuu on 115m korkea

Golden Gate

Alcatrazin vankila mystisessa sumussa

Vankien kutsuma "broadway"

(kalja)pullonokka delfiini

Mita sakin tuut meita tanne kuvaamaan?

Venice beach, Los Angeles

Los Angelesissa laskee ja Japanissa nousee mika se on?

The kyltti

Muutama muu paikka olisi kylla ansainnut paikan listalla. Esim. Blue ridge park way, Highway 1 tai Los Angeles. Alcatraz ja mita naita nyt oli. Hieno kuukausi ja toivottavasti hienoja kuukausia, viikkoja ja paivia on edessa. Tassa viela vahan kuvia Losista, highway ykkoselta ja San Franciscosta. FF keikalla ei ollu kameraa mukana.

n. 3500km ajoa ja hienoja paikkoja.

Viime kirjoituksessa olikin vain kuvia, joten paivitetaanpa hieman sanallisesti matkaa.

Atlantasta jatkettiin matkaa Nashvillen kautta Memphisiin. Nashvillessa kaytiin hiljentymassa Johnny Cashin haudalla ja Memphisissa olikin enemman ohjelmaa. Sain kuitenkin jonkun pikku vatsa popon, joten eka ilta Memphisissa meni vuodepotilaana. Aika on kuitenkin rajallista, joten pikku horkassa tuli sitten kaytya Graceland ja legendaarinen Sun Studio, josta koko rock'n roll on saanut alkunsa. Ensilevytyksensa siella ovat tehneet mm. Elvis, Jerry Lee Lewis, Carl Perkins ja tietenkin Johnny Cash. Elviksen kartano oli myos hieno, mutta ei aivan sen rahan arvoinen (35$) toki, kun Memphisiin asti tulee niin pakkohan sinne oli menna. Meinas vaan voimat loppua, kun ei pysyny mikaan sisalla. Suklaapirtelo on muuten hyvaa sisaan mennessa ja ulos tullessa.

New Orleansissa olo alkoi jo parantua ja illaksi suunnattiinkin Bourbon streetille. Siella olisi viihtynyt useammankin illan, kun joka baarissa on live-esiintyjia laidasta laitaan ja tietenkin halpaa olutta. Edessa oli kuitenkin 2800km matka Las Vegasiin. Yksi yo vietettiin Dallasin kupeessa ja tietenkin Texasissa piti vetaa isot pihvit. Tarjoilija poika sitten pihvi paikassa paatti kaataa limukat pitkin poytia ja paikka tarjosi ilmaiset jalkiruuat. No pihvit oli sen verran isot, etta tilaa jalkkarille ei sitten ollut kellaan. Tarjoilija ihmetteli, kun tilattiin kaksi kahvia ja yksi jaateloannos. Kovasti se yritti, etta ottakaa nyt kun ilmaiseksi saatte. Eihan me, kun ei mahu. Tyhmat suomalaiset.

Yovuttiin viela vahan ennen Grand canyonia. Kanjoni oli makea paikka ja uskomaton luonnonihme.
Ilmakin suosi ja hyvilla mielin jatkettiin matkaa kohti syntien kaupunkia. Vegasissa vietettiin 3 yota  ja kierreltiin kasinoita ja ihmeteltiin sita keinotekoista turistirysaa, mika sinne keskelle aavikkoa on rakennettu. Vuokrattiin limo ja silla vedeltiin, kuin isommatkin tahdet pitkin Vegasin katuja. Paivalla nahtiinkin sitten hieman jyhkeampi limusiini jossa istui ite Barack Obama. Ihmeteltiin ensin, etta miten ei missaan liiku autoja ja sitten alkoikin tulla varmaan 20 poliisi moottoripyoraa ja tusinan verran poliisiautoja ja niiden valissa meni 2 samanlaista panssaroitua limoa, josta jommassa kummassa oli pressa sisalla. Hetken kuluttua katseltiinkin, kun air force one nousi ilmaan Obama jatkoi kohti uusia seikkailuja.

Nyt ollaan saavuttu Losiin ja huomenna (ke)  lahdetaan valaan bongaus retkelle. Yhteensa ollaan Losissa 4 yota kierrellaan tietenkin Hollywoodia ja ajellaan mulholland drivella. Katsotaan mita tulevaisuus tuo tullessaan. No Foo Fightersin keikan ainakin Sacramentossa 1. marraskuuta. Sita odotellessa... Foo Fighters -Walk-

Johnny Cash ja June Carter Cash

Elviksen maja

Bourbon Street

Route 66

Kanjoni

Kanjoni

Ei kuvatekstia

Obama menee

Meidan limo (60$/h)

Siinapa vahan kuvia ja paivitysta. Tilattiin just pitsaa hotellihuoneeseen, joten einehtimaan ja sit nugguun. Toivottavasti saa ladata tanne sitten valas kuvia.

Kuvia

Pyhan Crosbyn kappeli. Shalom!

The Next One ja Kuningas

Capitol Hill, Washington

Abe Lincoln Memorial Place, Washington D.C

Harvoja onnistuneita kuvia Skyline Drivelta. (sumussa mentiin)

Maisemaa

Ruska varrella Blue Ridge Parkwayn

Blue Ridge Parkway

Maisema varrelta Parkwayn

Blue Ridge Parkway

Siinapa joitain kuvia. Ja videokin. Hankala valita jo n. 4000 kuvatusta kuvasta, mutta katellaan myohemmin lisaa. Niin muuten Atlantassa 24 lamminta. Levilla kuulemma tullu jo lunta. Hajotkaa pakkaseen!! Terggui!