Corn Island, Nigaragua
Muutama yo isolla saarella sai riittaa, kun siella ei oikein ollut tekemista. Veneella pienelle saarelle, joka osoittautuikin oivalliseksi paikaksi levyttelyyn ja sukelteluun. Saarella ei ole autoja eika mopoja, joten sai rauhassa kavella ympariinsa. Mukavan hiljaista. Hyvaa ruokaa ja mukavia ihmisia. Ei liikaa turisteja, mutta ihan yksinkaan ei tarvinnut iltoja istua. Sukeltaminen oli halpaa ja riuttakin oli suhteellisen hyvassa kunnossa. Yhdella sukelluksella mm. utelias Nurse shark pukkas mua kylkeen. Keihasteltiin leijonakaloja ja sen semmosta. Viikko vierahti nopeasti ja paluulento Managuaan oli tosiasia.
Managuan lentoasemalta jatkoin suoraan taksilla Granadaan. Granadassa katselin vanhaa kaupunkia ja kavin paivan saarikierroksen. Ihan mukava espanjalaistyylinen kaupunki latinalaisella vivahteella. Granadasta matka jatkui Isla de Ometepelle, jonne menevassa lautassa tapasin Heikin ja Ullan, jotka olivat matkanneet Buenos Airesista ylospain moottoripyorallansa. Majoituttiin samaan hotelliin ja vietettiin mukavat 3 paivaa suomea turisten. Kaytiin uimassa kirkasvetisessa lahteessa. Vuokrasin itse pikku m-pyoran, joten ajeltiin toisen saaren ympari ja patikoitiin vesiputoukselle. Mukavassa seurassa aikakin lentaa ja pariskunnan oli kolmen yon jalkeen jatkettava matkaa. Itse lahdin kohti Costa Ricaa paivaa myohemmin.
Costa Rican raja ylitys kestikin reilu 2h. Costa Rican raja-asema oli remontissa ja vain yksi kaista kaytossa ja se tietenkin ruuhkautti koko rajan. 150km matkaan tuhrautui 7h!! Illalla olin siis Playa Cocossa, jossa oli tarkoitus sukeltaa muutaman kerran ja katella tyynenmeren elamaa. Sukeltamaan lahdettiin aamusta ja paivasta oli tulossa mita mainioin. Lampotila huiteli kolmssa kympissa jo aamu 9:lta. Vedenlampotila oli 24C ja pohjalla 17C, joten ensimmaista kertaa sorruin markapuvun kayttoon. Nakyvyys ei ollut ihan samaa tasoa karibian puolen kanssa, mutta erilaisia kaloja oli paljon. Muut sukeltajat valittelivat kylmyytta jo ensimmaisen sukelluksen jalkeen ja toiselle sukellukselle meita lahtikin vain 2+ dive master. Eli 5 ihmista jai veneeseen. Muu porukka oli maksanut 3 sukelluksesta, mutta yksi kavi 2 ja loput sen yhden. Ite maksoin kahdesta ja ne kavin, eika paleltanut. Muilla oli 2 markapukua paallekkain, mutta olis vissiin tarvinnut sen kolmannenkin... :) Sitten moottoriin tuli ongelmia ja veneeseen alkoi tulla vetta. Ayskaroimaan alettiin ja toinen vene tuli pelastamaan meita ja meidan vene hinattiin rantaan. Lievaa paniikin poikasta oli havaittavissa, mutta ilman havereita selvittiin. Hotelille saavuttuani huomasin, etta jotain on pielessa. Lappari oli havinnyt sangylta. Huonetta ei oltu siivottu, joten jonkun muun oli taytynyt kayda siella. Tarkempi havainto osoitti myos kameroiden kelvanneen. Hotellin omistaja pahoitteli tapahtunutta, mutta jotenkin aavistelin taman olevan juonessa mukana. Kaipa se vakuutus sitten aikanaan korvaa, kun taalta kotiutuu...
Cocosta matka jatkui Puerto Viejoon, joka on taas karibian puolella. Ihan mukava pikku kyla, mutta muuten koko Costa Rica osoittautui jenkkien temmellyskentaksi, joten aika kallista oli joka paikassa. Perto Viejossa kavin paristelemassa monkijalla ja liukumassa vaijerilla. 4h reissu maksoi $140, joten ei ihan halpaa lystia, vaikka lystia olikin.Vaijeri meininkia
Matka jatkui Panaman puolelle Bocas del Toroon, jossa suoritin Rescue Diver tutkinnon. Muuta siella ei tullut oikeastaa tehtyaakaan, kun opiskeluun ja harjoitteluun kului 4 paivaa. Vetta satoi joka paiva, joten rantaelamaan ei ollut haluakaan. Bocas del Torosta lensin Panama Cityyn, jossa oli pari paivaa aikaa tehda taravittavia hankintoja tulevaa purjehdusmatkaa varten. Uutta kameraa ja lampimampaa vaatetta ja sellaista. Panama City oli jo todella jenkki tyylinen kaikkine pilvenpiirtajineen. Kanavaa kavin pallistelemassa ja kaksi isoa bulkkialusta oli juuri menossa lukkojen lapi. Olihan se hieno paikka!
Nyt ollaankin huollettu venetta lahtokuntoon Simpson Bayn marinassa St. Marteenilla. Vene on kylla upea vuoden -73 Swan 65, joka on todellinen legenda. Suomalaisen ammattitaidon todellinen helmi! Marinassa on muutama todella upea paatti mm. Roman Abramovichin Luna. Eli koyhat kyykkyyn. Mukava porukka meita on kasassa. On kokeneempaa merenkavijaa ja sitten nuorempaa vakea sopivassa suhteessa. Eli eikohan tasta kunnialla selvita! Latailen jossain valissa kuvia, jos ehdin. Vahinen blogia voi seurata osoitteessa http://www.staf.fi/. Sinne kirjoittelee kuka joutaa, joten seurailkaa meidan Atlantin ylitysta sielta.
