Dive Master-kurssi ja asettuminen taloksi.

Hikiä pukkaa ja ahistaa... Kuumahan täällä on, mutta kaikkeen tottuu. Olin varannut viikon Mango Hotel & diving hostellista. Hostelli olikin kaikkien posiitivisten arvioiden väärtti. Siisti, halpa ja muutenkin mukava paikka. Aluksi otin yhteyttä vanhaan sukkellusoppaaseeni Cesariin, joka lupas jelppiä käytännönasioissa ja tutkailtiinkin netin syövereistä eri asumus vaihtoehtoja. Yhteen kämppään sovittiinkin muutaman päivän päähän katselmus, mutta vuokranantaja ei ilmestynytkään paikalle. No omapa on häpeänsä. Samalla Cesar antoi vinkkejä ja kontakteja paikallisista sukkeluskouluista. Kävin ensin keskusteluja hostellini kanssa mahdollisuudesta suorittaa DM-kurssini heidän kanssa. Mutta toki halusin tutkia muitakin vaihtoehtoja. 

Kävinkin keskustelun Cesarin entisen opettajan kanssa, mutta näkemyksemme ei aivan kohdanneet. Enkä oikein luottanut hänen koulutus metodeihin. Ensinnäkin ei kuulemma kouluta muita kuin paikallisväestöä, mutta olisi minun kanssa voinut tehdä poikkeuksen. Koulutuksen aikataulu vaan vähän haiskahti, kun hän puhui, että DM-kurssin voi suorittaa viikossa. En oikein ymmärrä miten se on mahdollista, kun yleinen aika mikä kurssiin käytetään vaihtelee kuukaudesta - kahteen. Nopeimmillaankin suoritettuna se on kaksi viikkoa. Ei antanut oikeen luotettavaa kuvaa koko lafkasta. 

Itsellänihän ei sen kurssin kanssa varsinaisesti ole kiire, joten päädyin valitsemaan Mangon porukan ja kouluttajinani toimii Italialainen Carlotta ja hänen miehensä Dom. Uusi-Seelantilainen Dom hoitaa enemmän luolasukellus puolta ja Carlotta sitten allasharjoitukset ja teorian. Tällä hetkellä tuntuu, että tein hyvän valinnan. Todella mukava pariskunta ja homma toimii ilman turhia hötkyilyjä. Mennään enemmän minun ehdoilla ja harjoituksia tehdään niin paljon, että se luonnistuu ammattilaisen vaatimalla tasolla. 

Kämppä ratkesi sitten ihan välitysfirman kautta ja on sijainniltaan todella hyvä. Halvempiakin olisi varmasti tarjolla, mutta kunhan alle oman budjetin mennään, niin eihän sillä muuten ole väliä. Vuokra on n. 230€/kk sisältäen kaiken mahdollisen. Supermarketista kävin tosin ostamassa hyllyn, että saa tavarat ja vaatteet järjestykseen. Tällä hetkellä siis asiat on aikalailla reilassa. 

Itse Tulum on yllättänyt monipuolisuudellaan. Viimeksi kun täällä kävin, niin keskityin vain oikeastaan sukeltamiseen ja kävin tsekkaamassa rauniot. Mutta täällähän on vaikka mitä muutakin tekemistä. Vesipuistoa, snorklausta kilpikonnien kanssa, vaijeri meininkejä, vauhtipuisto ja ennen kaikkea hyviä ravintoiloita. Toki pääpaino on noissa luolissa ja toivottavasti joku päivä minäkin saan maksun, että sukellan niissä. 

Tällaista tällä kertaa.

-Vele-

EI OO MUUTAKO PS KEMI!!!

Taas pientä reissua pukkaa!!

No niin aloitetaanpa taas blogin pitäminen. Eli tarkoitus on viettää semmonen puolisen vuotta Meksikon Tulumissa harrastaen sukellusta. Edellisellä reissulla täällä ihastuin cenoteihin, jotka on makealla vedellä täyttyneitä tippukiviluolia. Siisteimpiä paikkoja missä oon ikinä sukeltanu. Eli tänne nyt oli ihan pakko päästä ja ajan kanssa ottaa haltuun. Sitten suunnistetaan kohti St. marteenia, josta lähden toiselle Atlannin yli purjehdukselle. Köpikseen asti tällä kertaa.

Kotimaan matkailua harrastin sen viikon verran. Kiitos Siskolleni ja hänen perheellensä mukavasta ajasta Jyväskylässä ja Sonjalle ja Eemelille Helsingin majapaikasta. Helsingissä näin ekaa kertaa mm. Sibelius monumentin. Jee!!

24.9 aamusta lentoasemalle ja Frankfurtin koneeseen. Frankfurtissa muutama tunti ja yhtä olutta myöhemmin portille. Siinä ennen koneeseen pääsyä kuuluttivat, että muutama paikka olis business-luokassa vapaata, jos joku haluaa upgreidata. Hintaan 149€. Katselin siinä omaa lippua ja totesin olevani paikalla G joka on siinä keskellä. Marssin tiskille ja ostin businekseen sen lipun. Makuuasentoon taittuvat penkit, parempi ruoka yms. oli pieni hinta, kun edessä oli 11h30min lento. Alkuperäinen business hinta olis ollu tuolle lennolle yli 400€ enemmän mitä se economy tiketti.

Molemmilla lipuilla kyllä pääsi perille, mutta kiitin itseäni hyvästä valinnasta, kun saavuimme Cancuniin. Lento kesti yli 12h ja perille tultiinkin myöhässä aikataulusta. Kentältä sitten bussia perseen alle ja yhden vaihdon taktiikalla saavuin Tulumin majapaikkaan tasan 24h tuntia siitä, kun Helsingissä nousin sängystä. Uni tuli aika nopsaan. Nyt tässä eka päivää viettäny rauhallisesti ja yhden sukelluskoulun kanssa on ollut tapaaminen. Viikko tässä nyt aikaa kartoittaa eri vaihtoehtoja, niin kämpän kuin sukelluskoulun valinnan suhteen. Mutta kyllä tämä tästä!

Helsingissä ollaan!

Kiel jäi taakse ja päästiin purjehtimaankin. Paineltiin ihan kohtuu vauhtia koko päivä, mutta yöksi tuuli tyyntyi ja siirryttiin kone ajoon. Koneella ajeltiin keulapurjeen avustamana kohti Gotlannin Visbytä. Aika kului päivällä auringonpaisteessa ja yöllä tähtiä katsellessa. Musiikista vastasi Volvon tasainen nakutus. 

Ystadin valot alkoivat näkyä toisena yönä ja vilkutin Wallanderille heipat. Kolmen yön jälkeen saatiin jo Gotlanti näkymään ja seurattiin hienoa rantaviivaa Visbyseen asti. Pittoreski ruotsalaiskaupunki olisi pidemmänkin pysähdyksen arvoinen, mutta osalla miehistöstä painoi työhommat päälle, joten pysähdys jäi vain 6:n tunnin mittaiseksi. Ruoka- ja polttoainetäydennykset tehtiin ja yötä vasten lähdettiin viimeiselle pätkälle.

Matkalla Helsinkiin paistoi aurinko ja muutamaa sadekuuroa lukuunottamatta yötkin oli kirkkaita. Koneella tultiin koko pätkä. Hyvä puoli leudoissa tuulissa on se, että kaikki tekeminen veneessä on helppoa. Jopa normaalia. Ruuanlaitto onnistuu ilman suurempia kevätjuhlaliikkeitä. Hangon valojen näkeminen yövahtiin tullessa oli hieno hetki. Maanantai päivän valjetessa näin yhden hienoimmista sateenkaarista. Helsingin silhuetti alkoi hahmottua horisontissa puolenpäivän aikoihin ja Aurinkolahden laituriin kiinnityttiin klo. 16.18. Vene oli turvallisesti uudessa kotisatamassa. 

Laitan kuvia tänne kunhan pääsen kotiin tietokoneen ääreen.

Kanavarallia Kielissä

Hollannin Scheveningen (Haag) oli miellyttävä paikka. Ilmat suosi ja ruoka oli hyvää. Englannin kielenkin olivat jaksaneet opetella. Kauppareissu hoidettiin Topin kanssa jo rutiinilla. Puuroa löydettiin uutuutena aamupala pöytään. Ranskalaiset ei ole ilmeisesti puuro kansaa. Lounaaksi on tehty yleensä ruokaisampi salaatti ja päivälliseksi lihaa tai kanaa. Hedelmiä, keksejä ja suklaata voi napostella sitten yövuorossa. 

Tuulet oli edelleen poissa ja ajeltiin pitkiä pätkiä koneella. Hollannin rannikkovartiosto kävi vauhdissa tarkastamassa meidän passitkin. Maanantai-iltana saavuttiin kanavan suulle ja päästiin sulutukseen. Jäätiin heti sulun jälkeiseen marinaan yöksi. Iltasella käytiin vääntään schnitzelit ja aamusta matkaan. Kielin kanava on n. 98km pitkä ja maksimi nopeus on 8 solmua. Koko päivän aurinko paistoi ja hissukseen ajeltiin Kieliin. Yö Kielissä kauppareissuineen ja polttoaine täydennyksineen. Perusjuttua. 

Itämeren puolella päästiin vihdoin purjehtimaan. Tuulta oli n. 7m/s, mutta suunta oli taas vastainen. Luovimalla eteenpäin ilta ja yö. Sitten taas kone käyntiin. Nyt kun tätä naputtelen, niin saavuttiin Ruotsin aluevesille. Pari vuorokautta vielä, niin ollaan Visbyssä. Nyt tuuli on kääntynyt, mutta tosi alhainen. Jospa se tästä, eiku kemiläisittäin: Ei se siitä!

Vastatuulta...

Jaahans... Ranska jätettiin taakse ja syöksyttiin Englannin kanaalin syövereihin. Alku oli myötävirtaa ja sopivaa sivumyötäistä, joten rikottiin kymmenen solmun nopeus kevyesti. Päivän mittaan virta kääntyy, mutta harmiksemme tuulikin kääntyi. Koneella ajeltiin ja kryssittiin ihan huolella. 

Doverin ja Calain välinen lauttaliikenne oli aamusta vilkasta, joten väistämissääntöjä sai kerrata ihan huolella. Ilman rannikkovartiostoa selvittiin, mutta vauhti ei päätä huimannut. Koneella puskettiin vastatuuleen koko yö ja Den Helder jäi haaveeksi. Rotterdamin ympäristössä väisteltiin sitten rahtialuksia ja tuulimyllyjä. 

Haagin satamaan saavuttiinkin illalla. Vuorossa suihku ja pyykinpesu. Aamusta kauppakierros ja polttoaine täydennykset. Ennuste lupaa lisää vastaista, joten Volvon 28hv mylly saa jauhaa. Reilu 200nm on matkaa Kielin kanavalle, joka on seuraava kohde. Kanavassa menee pari päivää ja siellä ei saa liikkua yöllä, joten siellä sitten bratwurstia ja olutta. Toki jotain positiivista on eli arska paistaa. Vettä satoi Englannin kanavassa, mutta aina kai siellä sataa... :) 

Lopuksi vielä korkkaamaton (nyt Haagissa korkattu) matkaeväs nollapiiriltä! :)

Reilu 300nm takana..

Tosiaan Vannesissa laiteltiin venettä kuntoon mm. kulkuvalot, vessan korjaus, lokin asennus, VHF-radion ja GPS:n asennukset. Pientä hommaahan tämän ikäisessä (-83) olisi vaikka loppuvuodeksi, mutta aikataulu ei anna myöden. 

Perjantaina irroitettiin köydet klo. 12.30 ja Vannesin lähellä oleva silta aukesi klo. 13. Ajeltiin koneella nelisen tuntia ja nostettiin purjeet kunhan päästiin avovesille. Tuuli yltyikin aika navakaksi purjeiden noston jälkeen ja päästiin purjehduksen makuun. Matka taittui 30-35 asteen kulmassa ja 8 solmun nopeudella. Neljä tuntia myöhemmin huomattiin, että pilsissä oli vettä aikalailla. Vettä oli pärskynyt kannelle aika paljon päivän aikana, joten jos kansi vuotaa, niin sepä oli sitten siinä.  Kellään ei ollut hajuakaan mistä vesi tulee, mutta parempi olis että se vesi pysyisi ulkopuolella. Kipparin päätöksellä vedettiin seuraavaan satamaan (Lorient) tarkistamaan mistä vesi tulee. 

Lorientissä menikin pari yötä ja aikataulu kusee. Vesi tuli toisesta makeavesi tankista, joka poistettiin, joten ei hätää. Asennettiin varmuudelta uusi pilssipumppukin.  Matkaa jatkettiin sunnuntaina, mutta joku ruoja oli vieny tuuletkin mukanaan. Moottorilla eteenpäin, mutta eteenpäin mentiin. Ranskan läntisimmän kohdan kiertokin sujui mainiosti leppoisan sään ansiosta. Englannin kanavassakin oli rauhallista vaikka se maailman vilkkain väylä onkin. Guernseyn saari jouduttiin nyt ohittamaan, koska aikataulu. Ranskan Cherbourg oli sitten suunta. 

No illalla alkoi vuorovesivirta kääntyä vastaiseksi ja matkanteko hidastui. Virta puski venettä 1nm taaksepäin ja siinä pyörittiin 3h. Hieman turhauttavaa, kun Cherbourgin valot jo näkyi. Laituriin kiinnityttiin klo. 7 tiistaiaamuna. Nyt päivällä on kauppahommia ja huomenna jo jatketaan Hollantia kohti. Toivottavasti tuulee, ettei mene ihan moottorivene hommiksi tämä...

Vannesiin päästiin...

Aamulla aikaisin ylös ja kohti Helsinki-Vantaata. Lento Köpiksen kautta Pariisiin sujui aivan kivuttomasti ja 3/4 miehistön jäsentä oli samalla lennolla. Esko meni Tukholman kautta ja odottelikin meitä Pariisissa. Bussilla juna-asemalle ja ekat patongit naamariin. Junassa sitten kajahti kuulutus joka meni jotenki näin: öö söpötöö nönnöö tötöö mekanik töttöröö ja juna levisii... No perkele! 

Nantessa oli aikataulun mukaan vaihtoaikaa 11 min, joten tittirii eipä ehitä siihen junaan. Ranskalaiset taikoi toisen luotijunan 20 minuutissa, jota voi pitää ihan kunnioitettavana saavutuksena. Nantesissa hypättiin sitten johonkin paikallisjunaan ja taas maisteltiin patonkia. Toiseen paikallisjunaan ja hoplaa oltiin Vannesissa. 2h alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. Mutta perillä.  Autonvuokrausfirma oli tietenkin mennyt jo kiinni, mutta nokkela vuokrausjätkä olikin vieny auton avaimet vastapäiseen hotelliin josta saimme rellun avaimet. Kaupan kautta hotellille ja vähän patonkia naamaan. Käytiin iltakävelyllä katsomassa onko meän vene vielä pinnalla. Olihan se! Huomenna (20.5) sitten aloitetaan aamusta huolto ja nähtävästi torstaina 22.5 päästään lähtemään. Jee!!

Ville Haapasalo sanoi että: "Venäjällä ei toimi mikään, mutta kaikki hoituu." Pätee näköjään Ranskaankin. Kuvia laitan kuhan ehin.